Talven ihmemaa

Untuvaan retki kulkee,
siihen maan talvi sulkee,
ja kaunis on tie,
kun retkemme vie
kautta suuren talven ihmemaan.

Taakse jää laita pellon,
helinää aisakellon
nyt metsä vain soi,
kun matka jo toi
holviin talven ihmemaan.

Lumiukko luona portinpielen
mustin hiilihampain hymyää.
Lämpö täyttää matkamiehen mielen,
säihkyvänä hanki kimmeltää.

Mummon luo tiemme johtaa,
kuusi tuo siellä hohtaa,
nyt kynttilöiden nään likit jo sen,
on mummon mökki linna ihmemaan.

Valkean vaipan jo saanut on maa,
se timantit hangella säihkymään saa.
Reessä on lämmin,
ei miellyttävämmin vois ajaa.

Verrata saattaa huurretta puun
morsiushunnun koristeluun.
Aika on juhlan,
ei riemulla lasten nyt rajaa.

Untuvaan retki kulkee,
siihen maan talvi sulkee,
ja kaunis on tie,
kun rekemme vie
kautta suuren talven ihmemaan.